Days 6, 7 & 8, Vang Vieng, Laos

Matka Vang Viengiin taittui minibussilla oikein elokuvamaisia serpentiiniteitä pitkin, en aiemmin edes tiennyt, että Laos on näin vuoristoinen maa. Tie oli sentään asvaltoitu, eikä edes pahasti kuoppainen ja näkymät oli U-P-E-A-T. Kuvia en matkan aikana juurikaan ottanut, oli ahdasta ja takapuoli puutui ja kaikkea vammaista.

 

Perillä Vang Viengissä heitettiin kamat hostellille (isompi huone, pehmeämpi sänky ja oma kylpyhuone oli plussia Vientianen hostelliin verrattuna, tuolla vaan oli tosi kylmä ja suihkusta tuli melko heikosti lämmintä vettä). Lähdettiin ihan vain jalkaisin seikkailemaan ympäriinsä, Vang Vieng on kyllä ehdottomasti tähän mennessä kaunein paikka, jossa ollaan oltu. Illalla käytiin olemassa humalassa eräässä Sakura Cafe nimisessä paikassa ja Lasselta varastettiin puhelin (tällöin ei oltu vielä juotu käytännössä yhtään mitään, mutta to be continued...). Siellä oli semmoinen hieno tarjous, että koko illan juomat sai 50 000 kipillä (n. 4,6 euroa). Tähän siis sisältyi vain viski- ja vodkamiksaukset jonkun mehun tai limun kanssa. Ilta oli kyllä ihan mielettömän hauska ja tutustuttiin uusiin ihmisiin, mutta tuktuk-matkasta hostellille mulla ei ole mitään käryä. Oho.

Toisena päivänä vuokrattiin skootteri ja lähdettiin ensin metsästämään poliisiasemaa rikosilmoituksen jättämistä varten, mikä osoittautuikin yllättävän haastavaksi tehtäväksi, kun kukaan ei tuntunut tietävän missä se on. Lopulta löydettiin tiemme sinne, mutta täytynee kyllä todeta, etten haluaisi minkään puhelimen pöllimistä vakavamman rikoksen uhriksi joutua täällä.

 

Loppupäivä seikkailtiin erilaisissa luolissa, joita on muuten täällä ihan todella paljon. Käytiin mm. sennimisessä mestassa, kun Blue Lagoon, jossa oli aivan valtava luola ja kiva pieni uimapaikka. Samana päivänä tutustuttiin yhteen Nois-nimiseen paikalliseen kaveriin, joka esitteli meille paikkoja ja kutsui meidät myös kotiinsa syömään, tuli todettua, että ihmiset täällä elää aivan järjettömän köyhissä oloissa. Nois käytti meitä vielä jossain paikallisessa karaokebaarissa, ja täytyy myöntää, että se on kyllä ollut ehkä tähänastisen reissun hirvein kokemus. Meteli oli järkyttävä ja kaakkoisaasialainen musiikki aivan hirveetä kuraa. Mutta tulipahan sekin nähtyä. Mentiin suht ajoissa nukkumaan (yritin muistaakseni silloinkin päivitellä blogia, mutta hostellin wifi oli aivan surkea).

 

Kolmantenakin päivänä vuokrattiin skootteri ja käytiin Noisin kanssa Pakh Poakilla, joka on siis yksi noista vuorista (okei, aika pieni nyppylä muihin verrattuna). Sen päälle pääsi kiipeämään ja olihan sieltä nyt aika upeat näkymät. Tästä liikunnallisesta operaatiosta selviydyttyämme huristeltiin skootterilla 16 kilometriä Water Cavelle, jossa Lasse meni tubeilemaan luolan sisälle. Jälkikäteen harmittaa tosi kovasi, etten itsekin mennyt, mutta en uskaltanut jättää kameraa ja rahoja (+passeja etc.) vartioimatta, eikä siellä oikein ollut paikkaa, jossa olisin voinut vaihtaa uikkareihin. Nyyh. 

Illalla mentiin vielä kysäisemään Sakura Cafesta, josko Lassen puhelimesta olisi kuulunut jotain. Sen vienyt kaveri oli nimittäin kuulemma henkilökunnan vanha tuttu, joku paikallinen vakiasiakas, jolta sitä oltiin heti seuraavana päivänä kyselty, ja se oli myöntänyt vieneensä sen. No, Adrianilla (this awesome British guy from the bar!) olikin meille aivan järjettömiä ja järjettömän hyviä uutisia. Se tyyppi oli ihan oikeesti palauttanut Lassen puhelimen, kun Adrian oli sitä pyytänyt. Ei voi käydä näin hyvä mäihä. Tätä juhlistaaksemme ja edes pikkuisen kiitollisuuttamme osoittaaksemme hommattiin jälleen kerran "booze stampit", mutta otettiin hiukan rauhallisemmin kuin edellisellä kerralla.

Seuraavana aamuna ysiltä lähdettiin bussilla kohti Luang Prabangia. Matkaa sinne oli vajaa 300 kilometriä, mutta niitä "ihania" serpentiiniteitä pitkin matkassa kesti reilu 6 tuntia. Olin onnistunut hankkimaan itelleni jonkun turistipöpön ja mun maha oli aiiiiivan sekaisin, eikä ne kaikki töyssyt ja kurvit ja mutkat oikein auttaneet asiaa. Needless to say I didn't enjoy the ride.

Vang Vieng on paikkana kyllä tosi miellyttävä ja luonto on älyttömän kaunista. Koko kylä on käytännössä muodostunut turismin ympärille, ja se vaikutti jossain määrin olevan tyyliin aasialaisten Teneriffa. Hassua oli, että sieltä sai tosi monesta paikasta myös länsimaista ruokaa, ei sillä että oltaisiin sellaiseen koskettu.

Nyt ollaan ehditty jo kauas Vang Viengistä ja Luang Prabangista, katsotaan kuinka pian saan taas päiviteltyä. Laosin ja Kambodzan hostellien wifit nimittäin on mitä on...