Se koliseva ja kitisevä dieseljuna puksutteli yön aikana perille Non Khaihin, josta jatkettiin n. 15 minuuttia toisella junalla rajan yli Laosin puolelle Thanalengiin. Siellä saatiin viisumit ja leimat passeihin ja hämäriltä pakettiautomiehiltä kyyti asemalta n. puolen tunnin päähän Vientianeen, joka on siis Laosin pääkaupunki. Tää on suunnilleen Tampereen kokoinen paikka ja pankkiautomaatteja saa oikein metsästää, jos sellaista on vailla. Meille onneksi sanottiin jo Thaimaan puolella, ettei täällä pärjää ilman käteistä rahaa.
Saatiin roinat hostelliin (joka on hiukan alhaisempaa tasoa, kuin millaiseen ehdittiin Bangkokissa tottua) ja lähdettiin kiertelemään ympäriinsä. Törmättiin 66-vuotiaaseen itävaltalaiseen backpackeriin ja päädyttiin nauttimaan yhdet Beerlaot sen kanssa ennen, kun mentiin syömään yhteen intialais-pakistanilaiseen mestaan.
Illalla vielä pyörähdettiin Mekong-joen rannassa, tarkoituksena oli ihailla auringonlaskua, mutta Lasse uinahti hetkeksi niin en saanut sitä ylös heti. Oli mun mielestä kuitenkin tosi nättiä, ja huomennakin ehtii vielä. Kierreltiin täälläkin night marketia, Lasse osti paidan ja suojakuoret kännykkään.
Vietin myös mun kahdennenkymmenennen syntymäpäivän näissä merkeissä, ainoa lahja jonka sain, oli hostellin työntekijän ilmaiseksi antama Beerlao (paikallista olutta). En oo enää teini, nooooooo.
Laos on ihan järjettömän köyhä maa, mutta ainakin täällä on tosi paljon siistimpää kun Bangkokissa ja paikoista oikeesti tunnutaan pitävän ainakin jossain määrin huolta. Tosin on täälläkin paljon ihan vaan paikalleen ränsistyneitä rakennuksia ja keskeneräisiä taloja, jotka näyttää siltä, ettei niille ole aikomustakaan tehdä mitään. Paikalliset on bangkokilaisiin verrattuna tosi ystävällisiä ja hymyileväisiä, eikä ilmassa ole samanlaista kusetuksen makua, kuin Bangkokissa. Saattaa toki johtua myös siitä, ettei täällä ole vielä ollut turisteja niin kovin kauaa. Mutta liikennesäännöistä täälläkin piitataan ihan yhtä vähän. Ja mikä oudointa, melkein kaikki liikenteessä olevat autot näyttäis olevan ainakin 2000-luvulta, ellei jopa uudempia. Mutta ehkä köyhimmät ei autoile ollenkaan.
Niin, ja koiria oli paljon. Mutta ainakin sillä alueella, millä me liikuttiin, oli suurimmalla osalla panta ja olivat ilmeisesti ihan jonkun lemmikkejä. Kirppuja niillä kyllä oli, paljon.
Mulla olisi ihan järjettömästi kerrottavaa vielä, mutta ehkä lopetan tähän, niin joku saattaa tuurilla lukea tän loppuunkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti