Menisit kotiin ja kampaisit tukkas

Long time no see, anteeksi kovasti siitä jos se on jotakuta kerennyt häiritsemään. En oo pahemmin vietellyt aikaani tämän kivikautisen konemuruseni kanssa, viime viikko on tullu vietettyä enemmän tai vähemmän jossain menossa. Mitään ihmeellistä tai mainitsemisen arvoista en kyllä oo tainnut tehdä, enkä oo kuvannutkaan kovin paljoa. Anyway, sekasikiöpostaus sisältäen jotain viimeviikkoista tulossa siis.

 KEVÄT. I'm so in love, seriously. Noi ylemmät on Hillan ottamia, itse en tosiaan oo kuvannut mitään järkevää tai taiteellisesti arvokasta ties kuinka pitkään aikaan, krhm.

 THE villatakki, se jonka vein mummultani. Naamalla oli rumapäivä, mutta tykkäsin tosta asusta ihan hirmuisesti. Kauhee dilemma mulla kun haluaisin laittaa ton neuleen päälle vaikka joka päivä, mutten ihan viitti.

 Liisa tuli Pusulaan mun luokse juoruilemaan, jauhettiin ihmissuhdejuttuja ja syötiin sipsiä. Oli nastaa.

 Ei, en oo värjänny tukkaani ihmeellisen oranssiksi, ilta-aurinko vaan teki jänniä juttuja sisätiloissa. Pitsipaita ostettiin Hillan kanssa puoliksi kirpparilta tänään. Pohdiskelen vielä, että kehtaanko laittaa sen ihan tollein pelkästään päälle, vai kehitänkö jonkun toppiviritelmän. Hmm.

Laalaa, olipas hassua ja katkonaista ja pösilöä tekstiä, oon selvästi ehtinyt ihan ruostumaan tässä hommassa, heh.

Oisin halunnu laittaa Lassen tukanleikkuu -the making of -kuvat, mutta tajusin etten ottanut kuvaa kun olin saanut sen varsin mielenkiintoisen ja haasteellisen operaation päätökseen. Paksut ja erittäin villit kiharat, Salla ja tylsät keittiösakset, sekä pienen pieni hiprakka ja öinen vuorokaudenaika ovat kertakaikkisen loistavat lähtökohdat ettenkö sanoisi. Mutta lopputulos oli yllättävänkin hyvä, pitää huomenna ottaa siitä kuva.