Tän postauksen tekeminen on kolkutellut mulla takaraivossa jo tosi pitkään, nyt lopultakin sain itteäni niskasta kiinni ja etsin kaikki vanhat muistitikut sekä sukelsin meidä viimeisiään vetelevän pöytäkoneen syövereihin. Viimeinen inspiraationiitti oli Isabellan postaus samasta aiheesta, kiitos siitä!
2008-2009
Yläasteella olin oikein kunnon peikkotyttö, huiveja ja ketjuja ei vaan voinut olla liikaa. Tällöin olin varmaan agstisimmillani, mutta se taitaa vähän kuulua tohon ikään. Kunpa mulla ois ollut joku kertomassa, että kulmakynä on olemassa... Leikkasin joskus vuoden 2008 alkupuolella otsatukan ensimmäistä kertaa sitten ekaluokan.
2010
Ysiluokka ja lukion alku, tukka kasvoi, eikä sojottanut enää ihan suoraan kohti taivasta, aloin meikkaamaan enemmän ja löysin kulmakynän! Joskus näillä paikkeilla aloin myös letittää hiuksia pesun jälkeen, true kasaripörrö syntyi silloin.
2011
Keväällä päätin vihdoin luopua kaikesta vuosia kestäneestä suoristamisesta kärähtäneistä latvoista ja sitä seurasi suunnaton hiuskriisi, viimeksi mulla oli ollut noin lyhyet hiukset seiskalla. Tilasin pidennykset ja tykkäsin tukasta kovasti niiden kanssa. Näillä paikkeilla myös vaihdoin pysyvästi mustan ja harmaan luomivärin ruskeaan. Syksyllä hommasin kesätyörahoilla järkkärin, olin villi sinkku ja mun ihmissuhteet oli suorastaan naurettavan solmussa. Myös suora otsis kävi piipahtamassa.
2012
Alkuvuosi oli tosi hektinen, oli vanhojen tansseja, miljoona kurssia ja edelleenkin ihan liikaa meneillään ihmissuhderintamalla. Harrastin jopa suhteellisen paljon liikuntaa ja olin fyysisesti tosi tykissä kunnossa, näytinkin alkuvuodesta näköjään tosi kivalta. Noita hiuksia ikävöin tosi paljon edelleen ja haluisin leikata tollaisen sivuotsiksen takaisin. Tapasin Lassen ja alettiin seurustella, kavereiden kanssa otettiin ilot irti täysi-ikäistymisestä. Pidennykset alkoi olla jo aika räjähtäneessä kunnossa (mun väriä ei enää saa mistään) ja tukka kasvanut suhteellisen mukavasti, joten pidennyksiä ei enää juurikaan näkynyt mun päässä. Loppuvuosi oli laiskahkoa koulusta paineilua. Suora otsis teki lyhyen comebackin.
2013
Ulkonäköön panostaminen on ollut vaihtelevan heikkoa ja tänä vuonna on tullut otettua tosi vähän kuvia, kirjoitusten jälkeen olin lähinnä kotona ja kävin töissä. Pääsykokeisiin lukeminen jäi vähäiseksi, enkä kesälläkään tehnyt hirveästi mitään, mikä näkyi myös blogin puolella hiljaisuutena. Ehkä mun elämä muuttu taas jännittävämmäksi ja keksin mitä teen hiuksilleni.
Voi miten sympaattinen pieni peikkotyttö olet ollut! Jotenkin samaistun kummasti kun itsekin nuorempana tupeerasin hiukset maailmaa suuremmiksi ja ernuilin milloin mitenkin. Hetken aikaa yritin olla jotenkin raju ja punkahtavakin (eihän se mun juttu ollut kun olen niin nössykkä, mutta kokeilla piti kuitenkin).
VastaaPoistaEniveis, se mitä tulin sanomaan oli se että voi juku kun sulla on ehkä maailman ihanimmat reidet ja lantio! Oot jotenkin tavattoman hurmaavan mallinen nainen ja oih. Olet tosi onnekas kun sulle on siunaantunut niin kauniin muotoinen vartalo! Ei ole eka kerta kun asian huomaan, ainahan sitä on tullut vähän kadehdittua tätä blogia selaillessa! :)
Oi kiitos, kiva saada positiivisia kommentteja, piristävät kummasti! Ja joo, tolla kuontalon koolla ei ollut kyllä mitään rajaa, mm. hiuslakkaa kului yhden pullon viikkotahdilla...
Poistaja vielä erikseen kiitos kehuista, itsekin osaan jopa tykätä kurveistani nykyään.. Mutta eipäs kyllä omissakaan muodoissasi moitteen sijaa löydy! (: