Tänään näytin ihmiseltä ensimmäistä kertaa hetkeen, ainakin jossain määrin. Ärsyttää, kun joka ikinen päivä lähden aamulla klo 7.23 ja olen kotona aikaisintaan 20.40, ja jos jossain kohtaa olenkin ehtinyt uhrata jonkun ajatuksenpuolikkaan vaatteisiin/naamaan/hiuksiin, niin lopputulos on kaikesta suunnattomasta vaivannäöstä huolimatta juurikin tämä. Pimeitä, epätarkkoja kuvia ja luonnonvalo on pelkkä märkä uni.
Mutta tykkäsin ihan hirveeti tosta asusta kyllä. Kovasti olisin halunnut laittaa Litat jalkaan, mutta toi möhnäinen, sumuinen ja sateinen keli ei ollut mun puolella, koska en ole vielä ehtinyt suojata niitä (enkä halua ihan heti rapsutella kaikenmaailman ojanpohjia niistä). Ja mikä on uutta ja ihmeellistä, mun sukkahousut on pysyneet ehjinä ihan näihin hetkiin saakka. Onnistun varmasti repimään ne viimeistään, kun riisun kohta. Ja pipot ei sovi mulle.
Mutta tykkäsin ihan hirveeti tosta asusta kyllä. Kovasti olisin halunnut laittaa Litat jalkaan, mutta toi möhnäinen, sumuinen ja sateinen keli ei ollut mun puolella, koska en ole vielä ehtinyt suojata niitä (enkä halua ihan heti rapsutella kaikenmaailman ojanpohjia niistä). Ja mikä on uutta ja ihmeellistä, mun sukkahousut on pysyneet ehjinä ihan näihin hetkiin saakka. Onnistun varmasti repimään ne viimeistään, kun riisun kohta. Ja pipot ei sovi mulle.
Voisin ottaa kevään missioksi täydellisten farkkushortsien metsästyksen, mitenniin muka käytän aina noita samoja...
Vikasta kuvasta melkein näkee, miten väsynyt oon. Ei meinaa kestää kasetti tätä menoa, mutta vaan vajaa kaks kuukautta pitää jaksaa ja sit toivottavasti hiukan helpottaa.
Vikasta kuvasta melkein näkee, miten väsynyt oon. Ei meinaa kestää kasetti tätä menoa, mutta vaan vajaa kaks kuukautta pitää jaksaa ja sit toivottavasti hiukan helpottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti