Auschwitz-Birkenau

Tässä postauksessa kuvia Auschwitz-Birkenaun keskistyleiriltä, jossa käytiin reissun kolmantena päivänä. Tätä oltiin kaikki odotettu eniten, ja paikka lunasti kyllä kaikki odotukset. Todella karmivia paikkoja ja asioita päästiin näkemään, ja vaikka suunnilleen kaikesta on kirjoista lukenut ja nähnyt aiheesta lukemattomia dokumentteja ja elokuvia, niin jotenkin sen mittakaavan, jossa ihmisiä on vainottu ja tapettu, tajuaa ihan toden teolla vasta, kun käy paikan päällä. Harmi, ettei ihminen ole tästäkään oppinut yhtään mitään.

Tästä alkaa Auschwitz I -leirin kuvat, tässä se kuuluisa pääportti. Siellä oli kolmisenkymmentä 2-3-kerroksista tiilirakennusta, joihin vangit asutettiin. Alunperin Auschwitz oli työleiri puolalaisille, ja sinne tuotiinkin alkuun enimmäkseen poliittisia vankeja. Myöhemmin myös Auschwitz I toimi juutalaisten keskitysleirinä.

Kaksinkertaiset, sähköistetyt piikkilanka-aidat estämässä karkaamisen.

Zyklon B, alunperin harmiton tuholaismyrkky, sittemmin massamurha-ase.

Ensimmäisenä leireille vietiin rammat ja sairaat, yhteen huoneeseen oli kerätty heiltä jääneitä proteeseja.

Juutalaisille itselleen uskoteltiin, että he tulevat leireille töihin, joten mukaan pakattiin kaikkea astioista hygieniavälineisiin. Oikeasti natsit tyhjensivät kaikki matkalaukut ja veivät niistä kaiken vähänkin arvokkaan. Naisten hiukset leikattiin ja niistä punottiin kangasta natsien armeijan tarpeisiin. Auschwitzissä oli huone täynnä noita irtileikattuja hiuksia, tuhansista päistä.

Vankiselli, joka näyttää nopeasti katsottuna yllättävän mukavalta, mutta yhdessä sängyssä saattoi nukkua kolmekin vankia, siis yhdessä kerrossängyssä yhdeksän aikuista miestä. Silloin harvoin, kun nukkumaan pääsi.

Vankila vankilan sisällä, tänne tuotiin kaikki erinäisistä rikkomuksista epäillyt vangit. Heitä kidutettiin mitä moninaisimmin tavoin, eikä yksikään vanki poistunut elävänä, oli syyllinen tai ei.

Ensimmäisistä saapumiseristä natsit ottivat valokuvat. Näiden kuvien alle oli kirjoitettu henkilöiden nimet, ja kuinka kauan he selvisivät leirillä. Osa ei elänyt kahta kuukautta pidempään, osa sinnitteli kolmekin vuotta. Kaikkein surullisimmalta tuntui katsoa niitä kuvia, joiden alla kuolinpäivä oli vain päiviä tai viikkoja ennen sodan loppumista ja leirien vapauttamista. Myöhemmät saapusmierät merkittiin nopeammin ja taloudellisemmin, tatuoinneilla.

Ainoa Auschwitz-Birkenaun leirillä jäljellä oleva kaasukammio, tässä ei ollut katossa suihkuja. Krematorio oli heti seuraavassa huoneessa. Ennen liittoutuneiden saapumista natsit ehtivät tuhota isommat kaasukammiot ja krematoriot.

Jo pelkästään Auschwitz I:n näkeminen oli järkyttävää, ja sinne järjestetty näyttely juuri esimerkiksi juutalaisilta jääneistä esineistä ja valokuvista kertoi todella paljon. Tämän jälkeen pääsimme vielä muutaman kilometrin päähän Birkenaun tuhoamisleirille, jonka vangit rakensivat myöhemmin, Auschwitz I:n ollessa liian täynnä, Birkenaun leirillä ei ollut muuta tarkoitusta, kuin säilöä vankeja ennen heidän tappamistaan. Ensimmäiseen vuoteen Birkenaun leirillä ei ollut edes käymälöitä, puhumattakaan juoksevasta vedestä, kun samaan aikaan suurin osa vangeista sairasti ripulia ja muutkin tarttuvat taudit levisivät kulovalkean lailla. Kaikkein kamalinta oli kuitenkin leirin koko, 300 tiilistä ja puista parakkia, silmänkantamattomiin piikkilankaa.

Suurin osa puisista parakeista oli lahonnut ja romahtanut vuosien saatossa, niistä oli jäljellä vain kivijalat ja savupiiput.

Tämä ja seuraava kuva ovat ainoastaan naisille tarkoitetusta rakennuksesta. Yhdellä tällaisella laverilla nukkui kuusi ihmistä, ja lavereita oli kolmessa kerroksessa. Tässä rakennuksessa taisi olla yksi tulisija, on muuten ollut kylmä.

Me varattiin hotellin kautta paikallisen matkatoimiston opastettu kierros ja se kannatti kyllä, sillä leiristä sai paljon enemmän irti. Meidän oppaalla oli paikkaan ihan henkilökohtainenkin suhde, hänen isovanhempansa olivat olleet leirillä, ja olivat niitä harvoja, jotka sieltä selviytyivät.

Oltiin ajateltu, että marraskuussa tuolla ei olisi kovin paljon porukkaa, mutta väärässä oltiin. Ihmisiä oli ihan tungokseksi asti ja tuolla kierroksia järjestäviä matkatoimistojakin näytti olevan todella monta. Jos ikinä koskaan satutte Krakovaan, tai edes sen läheisyyteen, kannattaa ehdottomasti käydä tuolla. Voin luvata, että ahdistaa vielä viikonkin päästä. Vuodenajasta riippumatta kannattaa todellakin pukeutua säänmukaisesti, ainakin me vietettiin kolmesta neljään tuntia lähes kokonaan ulkona.

Parin viimeisen reissupäivän kuvat ja stoorit on vielä tuloillaan, odottelen, että saan jotenkin Anssin ottamia kuvia meikäläisestä ja vähän Lassestakin käsiini.